Kirjoja, aah, kirjoja

Mä rakastan kirjoja. Ja graavilohta. Mutta kirjat. Se on jotain niin ihanaa, kun voi ottaa hyvän kirjan ja käpertyä jonnekki nurkkaan lukemaan sitä. Ihan sama mitä ongelmia mielessä pyörii, jos kirja on hyvä, siihen maailmaan uppoutuu täysin. Kuten vaikka Nälkäpeliin, Luukaupunkiin (ja kaikkiin sen jatko-osiin) tai Langenneeseen enkeliin. Ja ei, mä en lue pelkästään yliluonnollista enkelikamaa, mutta se on jotenkin nii helppoa. Mulle kirjat on rentoutumista, ei mitään pientä kivaa aivopähkinää. Kyllä, mä olen lukenut jotain klassikkoja. Tuskanhiki valuen. Mä en vaan halua ajatella, kun mä luen. Mä haluan uppoutua.

Ja nyt, koska mielummin luen kuin kirjoitan, lopetan jälkimmäisen.

Kuvia.

-H-

Uuteen nousuun!

Nyt kun olen pikkuhiljaa selviämässä tuosta joulutragediasta ja käynyt lainaamassa puuttuvan kirjan (+ monta muuta hyvää!) kaverilta (kiitos Anne!), voin ehkä jopa laittaa muutaman jouluaiheisen kuvan. Yksi hyvistä (?) joululahjoista oli lisäsalama, joka tosin ylittää taitoni kuvaajan moninkertaisesti, mutta mitäs se haittaa. Se vinkuu kivasti ku se lataa.

No ei, kyllä sillä oikeesti saa hyviä kuvia.

Tulipas paljon sulkuja.

Ei sillä, olen avoin ihminen.

Yleensä.

-H-

kalaa, mmm...

Noilla kiemuroilla on aina pakko leikkiä

Vesi on päässyt vähän nousemaan..

Kiittämätön paskiainen

Paskiaisille pitää antaa anteeks ku ne voi sille mitään. Eiku..?

Mun joulun ehdoton ykköstoive oli kirja. Yksi kirja. Kyseisen kirjatrilogian kanssa kävi niin, että lainasin ekan osan kirjastosta, ihastuin, toista osaa ei ollu kirjastossa joten ostin sen. Olin juuri ostamaisillani kolmannen osan, kun päätinkin että hei, voin pyytää sen joululahjaksi, kyllä minä siihen asti jaksan odottaa. Joten odotin. Kuolasin ja odotin, mutta odotin. Laitoin mummolleni toivelistan, että ostaisitko tämän kirjan (kolmas osa, kirjan ja kirjailijan nimi). Ja jos haluat voit ostaa myös sen ensimmäisen osan, koska sitä minulla ei vielä ole. Ja mummo sanoi hyvissä ajoin ennen joulua, että muista nyt sitten ettet pyydä niitä kirjoja keneltäkään muulta, kun minulla on ne jo. Into piukeana luin toisen osan vähän ennen joulua, jotta muistini olisi virkeä ja voisin jatkaa jo jouluaattoiltana trilogian viimeisellä osalla. Ja kuinkas sitten kävikään. Täältä tulee kova paketti.. Minulle.. Avaan kääreet, ja mitä sieltä paljastuukaan. Kirjasarjan ensimmäinen ja toinen osa. Ai vituttaa vai? Ei toki.

Aah, tämä on sitä marttyrismiä parhaimmillaan.

Hyvää eilistä joulua.

Ette saa edes kuvia.

Ps. Muut lahjat oli hyviä

-H-

Joulu on taas (?)

En hehkuta joulua. Menkää muualle lukemaan. Tai kuuntelemaan. Vaikka ruokakauppaan. Tai mihin tahansa kauppaan. Avatkaa radio. Ihan sama, mutta täältä ei sitä hehkutusta ei löydä.

Ei sillä, että siinä olis mitään vikaa.

Se on vaan periaate.

Aina pitää olla eri mieltä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin,

-H-

Talvi on (melkein) tullut!

Uskonto

On se jännä juttu.

Jotenki vähän pelottava. Mä en voi sille mitään, mutta jos yrittää keskustella jonkun kanssa normaalisti asiasta X, vaikkapa säästä, niin kavahdan jos joku ottaa siihen jotain jeesusteluja mukaan. Ihan totta. Keskuteltiinpa tässä yksi päivä minä, toinen lähes pakana ja mormoni siitä, mitä on ihminen. Jotenkin vaan ajauduttiin tähän aiheeseen, ja kun keskustelun aiheet lipsahti syvällisiksi, niin mormonilla napsahti heti ulkoa opitut tekstit päälle. Totta kai se on varmasti myös se oma mielipide, mutta se on jonkun muun keksimä. Ja sitten se on opeteltu, ja kun omat mielipiteet ei enää riitä, ne otetaan käyttöön. Tottakai se on tavattoman helppoa: Ei ikinä tarvitse miettiä syvällisiä, vastaukset kaikkiin suurimpiin kysmyksiin (42!) ovat valmiina. Eikä siinä, kyllä minä arvostan ihmisiä, jotka ovat syvällisesti tai vähemmän syvällisesti uskonnollisia, mutta sitä en hyväksy, että sitä tuputetaan toisille. He näkevät omat mielipiteensä ainoina oikeina (niinkuin varmasti jokainen miestä), mutta toisin kuin me muut (vai olenko se vain minä?) he eivät ole valmiita muuttamaan niitä. Eivät edes loistavien perustelujen edessä. Mutta, jokaisella on tieysti oikeus omaan mielipiteeseen. Kuten minullakin.

Kylläpä lipsahti syvälle. No, muutama kuva ehkä tasapainottaa..

-H-

Söpö 5-vuotiskakku

BlingBling

Hiilihappojäätä

Sosiaalisen elämän nollataso

Kyllä Leijonakuningas on sitte ihana! Se tuo mieleen niin paljon lapsuuden muistoja.. Niin mitä minä teen perjantai-iltana, kun kaikki muut ihmiset ikävuosilta 10-70 bilettävät jossain pikkujouluissa? Katson Disney-leffoja VHS:ltä (tiedättehän, se sellainen musta paksu suorakaiteen muotoinen pökkelö jossa pyörii nauha sisällä). Ja teen sen vielä niin paljon mieluummin. Ja mieleen muistui myös jännittäviä asioita, kuten se, että jos kannessa lukee "puhumme suomea", siinä tosiaan puhutaan suomea, eikä sitä voi valita pois.. Terveisiä Mensasta vaan.

Ja löysin taas lähes sattumalta uuden hyvän kirjan nimeltä Luukaupunki. Ihan mahtava! Nyt vain seuraavaa osaa lainamaan-->

Ne sano aamulla uutisissa että nyt on satanu ensilumi tännekin.. Mä olin ihan fiilingeissä ja menin ikkunaan.. Hitot siellä mitään ollu. Ei läikkääkään. Mä en enää ikinä luota uutisiin.

-H-

Hyvää synttäriä Suomi

Ehkä yks eksoottisimmista ruuista mitä oon maistanu,

ihan vaan senki takia että tota tosiaan kutsuttiin saaatiks vielä senkin jälkeen

kun siihen oli lisätty monta kerrosta kananmunaa,

kalaa, mätiä, sipulia ja paahdettua leipää..

Ps. en usko jumalaan

Älyttömän hyvä juustokakku.. Ihan taivaallinen

Otettu dösästä, matkalla Helsinkiin

Maailman hienoin riippukeinu/matto/verkko

Selvää rasismia. Ihan selvää!

Kuvia, aah, kuvia.

Ajattelin kokeilla onneani ja menin osallistumaan kuvakilpailuun, ja siitä tuli mieleeni että tännekin voisi muutaman kuvan lisätä. Joten tässä sitä nyt ollaan.

Never play with fire

-H-

Syvimmät salaisuuteni

Mut on ilmeisesti haastettu tekemään suorastaan karmivan yksityisiä tunnustuksia Possibilities:sin puolesta. Joten tässäpä tätä.

Haluan että juuri te..

Life with souls sisters

The Good Times Are Killing Me

Sad activity

.. tunnustatte seuraavat 10 kohtuuttoman yksityistä asiaa.

1. Suosikkiväri: Keväisen koivun vihreä ja musta, mieluiten samaan aikaan.

2. Suosikkieläin: Paras elukka? Niitähän on monta. Kokojärjestyksessä hevoset, kissat ja sammakot, ihan muutaman sanoakseni.

3. Suosikkinumero: Varmaankin kutonen, koska sen voi vaikka kääntää toisinpäin ja sitte siitä tulee 9.

4. Suosikki alkoholiton juoma: Muumi-limu 1,5 litran pulloihin!

5. Facebook vs. Twitter: Hmph, ons tähän pakko vastata. Facebookkia mä kyllä enemmän käytän, että kai se vaaka kallistuu sitte sinne.

6. Intohimoni: Maailma.

7. Saada vai antaa lahja: Molemmat. Kaikkein paras on vaihtaa lahjoja jonkun kanssa. Molemmat on onnellisia.

8. Suosikkikuvio: Tribaali-lisko. Semmonen olis kiva saada moottoripyörän kylkeen.

9. Suosikkiviikonpäivä: Pikku-lauantai. Silloin on ratsastus;)

10. Suosikkikukka: Basilika!

Koska nyt tuli tämmöinen tylsääkin tylsempi postaus, niin vannon käsi Nälkäpelillä että saan piakkoin aikaiseksi kuvapostauksen.

-H-

VR-vihaajat, täältä tullaan

Olipas jänittävä viikonloppu, kun näin tiistaina (hetkinen nyt onkin jo keskiviikko) ajattelee. Minut löytää muuten myös vierailevana tähtenä Life With Soul Sisters blogista, jossa on myös lyhennetty versio tapahtumista.

Teille kaikille onnekkaille jotka asutte junaradan lähistöllä, ja joskus jopa käytätte tätä fillarilla-olisit-jo-perillä-kulkuvälinettä, tämä touhu on tuttua ja voit skipata tämän osuuden menettämättä mitään. Te muut taas.. Matka Helsingistä Poriin kestää 3,5h (+- 5h, VR:n tuntien), ja juna lähti aikataulun mukaan perjantaina kello 16.30. No tulin sitten asemalle matkatoveriani tapamaan hyvissä ajoin 20 minuuttia ennen junan lähtöä, jotta varmasti ehtisimme ostaa liput. Perjantai. Kello neljä. Haha, niin varmaan. Aseman 5 (6?) hikistä automaattia tulostivat lippuja lippuautomaattinesteet (hiki?) lentäen, mutta jonoa oli silti aivan tautisesti. Ehdimme lippuautomaatille juuri muutama minuutti ennen junan lähtöä ja aloin helpottuneena hiplata ruutua jotta nyt saisimme ne liput ostettua. "Paikkoja ei voida varata". Uudestaan. "Paikkoja ei voida varata". Siinä vaiheessa leidi VR:n teepaidassa tuli luoksemme kysymään onnistuuko (on siinäkin työ, vihaiset matkustajat kiljumassa naama punaisena lippujen hinnnoista..) No totesin että ei onnistu, ja hän huomautti että no juna on varmaan täynnä. Selailimme vaunuja hetken, mutta eihän sieltä mitään löytynyt. Vaihtoehtoja jäi kaksi (jos kotiin jäämistä ei lasketa), ottaa seuraava juna tai maksaa vitonen lisää siitä, että pääsemme istumaan junan lattialle. Päätimme maksaa. Näin jälkeenpäin kirjoitettuna perustelut maksamiseen alkavat kuulostaa yhä laimeammilta ja laimemmilta.. Oli miten oli, menimme tukehtumaan röökikopin viereen lattialle, ainoalle paikalle mistä löytyi hieman tilaa oikoa jalkoja. Konduktööri tuli, totesi opiskelijakorttini lukuvuositarran vanhaksi ja tyrkkäsi minulle 46 euron lipun kouraan. Minulla ei tietenkään ollut käteistä, joten Laura maksoi meidät molemmat Poriin. 75 euroa. Ei paha.

Vähän kuvasatoa viikonlopulta:

Väkivaltaviikonloppu

Lauran talentti

Porin syksy

Kaksi tornia

Jotain pientä ja söpöä

Silta, joka olikin laituri

Unelmia

Jii yrittää osua itseään silmään

Löysin taas jotain kiinnostavaa ja überhyödyllistä bittiavaruuden syövereistä. Etsin bloggerista nappulaa jolla saisin alleviivattua tai yliviivattua tekstiä (jota ei muuten ole?), kun löysin kiinnostavan "Voinko käyttää pikanäppäimiä julkaistessani?" sivun, josta löytyvät kymmenisen pikanäppäintä. Ctrl+b= lihavointi. Kätevää. Ctrl+i= kursiivi. Kiva. Ctrl+g= Hindin translitteraatio. Hmm, miten olenkaan pärjännyt ilman tätä niin arkipäiväistä nappulaa?

edit: lisäsin myös pari uutta kappaletta

-H-

Syysflunssaa parannellessa...