keskiviikko 30. toukokuuta 2012

nihilistin kesä

Nyt kyllä elämä murjoo pientä Helenaa.
Ensinnäkin. MIKSI DANIEL, MIKSI? Tarkoitan siis tietysti Spotifyn keksijää ja sitä hiton 10 tunnin rajaa ja sitä että jos spotify-ikkunan napsauttaa yläkulman x:stä kiinni SE JÄÄ AUKI ja raja ei uusiudu. Nyt siis istun hiljaisessa pienessä kopperossa, yksin, omien ajatusteni (ja uusien kenkieni, joista kohta kerron) kanssa sörkkien mieleni syvyyksiä.

Toiseksi, MIKSI käsistäni kasvaa viisi toivotonta nakkia eikä oikeita sormia jotka ovat hienoja ja kauniita ja joilla voi mm. kihartaa hiuksia.
(Alla havainnollistava kuva suoristusyrityksestäni:)

Kolmanneksi. Ne kengät. Ne kauniit, tyylikkäät, naiselliset ja (ennenkaikkea) halvat kengät. En yleensä tee heräteostoksia mutta nämä KILJUIVAT nimeäni alennushyllyltä- ja ostin ne. Vaikka ne vähän lonksuvatkin. Mutta hei, mitä sitten? Kantalaput pohjaan, ongelma ratkaistu! Voi kunpa..
Ostin kantalaput (oikeen semmoset geelitsydeemit), ja no, vasen kenkä lonksui edelleen kuin kaksi kokoa liian iso. Se siitä sitten.. Paitsi! Puolipohjalliset! Kävin siis tänään hakemassa puolipohjalliset (ja laskin kassalla päässäni yhteen kuinka paljon kengät nyt sitten oikeen tulivatkaan maksamaan..) No arvatkaa auttoiko? Eipä tietenkään. Nyt oikea jalkakin lonksuu ja vasen tuntuu edelleen 43:lta joka painaa varpaista.

Yritin jo ajatella afrikan nälkää näkeviä lapsia, impotentteja ja raajattomia ihmisiä, jotta tajuaisin ongelmieni mikroskooppisuuden, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Söin siis jätskin ja lähdin valokuvaamaan.

Tulin valokuvaamasta. Totesin että minusta on tullut jotain mitä syvästi halveksun: kukka-ihminen. Ei siis ihminen jonka viherpeukalo vaikuttaa kilometrien päähän, ja joka saa jokaisen mäkimeiramin kukoistamaan (ainiin, ennen kuin unohdan, kissa oli paskonut yrttieni päälle. Nice) vaan sellainen joka ei osaa kuvata mitään muuta kuin kukkia. Eihän satunnaisessa kukkakuvassa siellä täällä ole mitään vikaa, mutta katsokaapa näitä!

Kesämasennuksen partaalta,
-H-









Halleluja




























keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Nerd-Herd

Me keksittiin ihan loistava idea ensi vuoden penkkareihin. Jotka on siis joskus hamassa tulevaisuudessa (ensi vuoden alussa). Mutta kaikki loistavat ideat pitää keksiä ajoissa, jotta ne ehtii toteuttamaan!
Meidän ikioma Nerd-herd keksi olla the Avengers!
*Aplodeja*
Kiitos, kiitos.. Ei se nyt noin.. No kiitos nyt..  Ihan punastuttaa.

Ehkä vähän kunnianhimoinen projekti, koska mun pitäis saada opiskelijabudjetilla aikaseksi Iron Man- puku. Ja hyvä sellanen. Siis ihan loistava. Olenkin siis tässä saksan lukemisen sijaan surffaillu netistä do-it-yourself Iron Man pukuohjeita. Hyvä tästä vielä tulee! Keksin jo käydä ostamassa saumavaahtoa- se on kevyttä, kestävää ja ennen kaikkea helposti (no näillä nakkisormilla mikään ei ole helppoa mutta kuitenkin) muokattavaa.

Tähän tähdätään:


Tai no. 

-H-

tiistai 22. toukokuuta 2012

Nördeys

Minä, Helena- myös Helluna, Helkkuna, Hknblöö:nä, HK:na ja Kuikkana tunnettu- olen nyt virallisesti täysikasvuinen nörtti. Kaikki tuntomerkit täyttyvät.
Silmälasit, eikä mitkään miinus ykköset, vaan kunnon pullonpohjat.
Avengers-fanitus! (Ja no, varmaan kaikki muutkin Spidermanit ja Hulkit kelpaa, mutta Avengers on kuitenki niiden kaikkien yhdistymä, joten eikö se lasketa kaikkien nörtteimmäksi?)
Lukeminen. Minut löytää aina jostain nurkasta nenä kiinni kirjasta. Tämä voisi kuitenkin olla vain coolia sivistyneisyyttä ja/tai hipsteriyttä, mutta yhdistettynä näihin kaikkiin muihin se putoaa armottomasti nörtti-kategoriaan.
Ja nyt, tämä viimeisin. Astmapiippu. Tiedättehän ne amerikkalaiset kliseiset nuorisoleffat, joissa pullalapsi vetää aina inhalaattorin taskusta kun alkaa jännittää tai on kävelty reippaasti viitisenkymmentä metriä? Juuri se, se minullakin nyt on. Minut on siis kruunattu (astmapiiputettu?) aidonksi nörtiksi.
Siis, ihanaa.
eiku,
Live long, and prosper!


-H-

maanantai 21. toukokuuta 2012

Synttärilahjontaa

Näin huimat synttärilahjat on pakko esitellä kaikelle kansalle.

-H-


Mahtavin pakkaus! Ei ikinä arvaisi mitä siellä on sisällä..
(Moottoripyöräkengät)




Santa Helena- viiniä. Ainoa alkoholiputeli minkä sain..
Järkyttävää.




Hienoin (aka ainoa) synttärikortti. 
Tarkkasilmäisimmille vahvistus; kyllä- siinä todellakin lukee muistoa kunnioittaen.
Ei kuulemma ollut muuta paperia..



Rakas veljeni on näköjään vaihtanut arvat Brie-juustoon...
Kuka olisi uskonut?




Hehe. Haha.
Tämä tarina taitaa olla liian härö kerrottavaksi.
Mutta siinä siis todellakin on pullonkorkki.




keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Abilogo

Tässä se tulee.. Paras abilogo IKINÄ!
Toteutus á la moi.
-H-



edit: Tämä abilogo hylättiin koska siinä oli niin paljon erilaisia värisävyjä ettei sitä pystynyt käyttämään...

lauantai 5. toukokuuta 2012

Hyppy tyhjyyteen

Jalompaakin jalompi harrastus, baareilu, on yllättävän haastavaa. Sitä odotetaan kuin kuuta nousevaa 18-vuotispäivän kynnyksellä, valitaan vaatteita, verrataan baareja ja otetaan selvää ikärajoista. Kun kaiken puunaamisen jälkeen sitten vihdoin päästään sisään (lisäpisteitä saa jos ei tarvitse vilauttaa henkkareita), on näillä tuoreilla baaristeillä kaksi mahdollisuutta. Joko kaikki on suunniteltu ja tavoitteet asetettu siihen asti, ja sisäänpääsyn jälkeen kaikki into lopahtaa, ja seurue vaipuu niin sanottuun "awkward silenceen". (Näin useimmiten niillä jotka ovat jo alaikiäisenä livahtaneet sisään baariin systerin henkkareilla. Ihan tosi, odotitteko että se on jotain erilaista kun menette sinne omillanne?) Toinen vaihtoehto, se useammin tapahtuva, on usein niiden kohtalona jotka ovat säilyttäneet baarineitsyyttään H-hetkeen asti. Musiikki on kovalla, viina virtaa ja hiki lentää. Baarin huuma salpaa melkein hengen, ennen ku se imaisee viattoman baaristin sisäänsä. Parin Sex On The Beachin (siitä tunnistat tuoreen baaristin!) jälkeen muistikuvat hämärtyvät, ja seuraavana aamuna onnekkaat heräävät ystävänsä lattialta kourallinen karvalankamattoa suussa, ja epäonnekkaammat Jartsin yksiöstä Hakunilasta.
Ei sillä, baareilu on hauska harrastus!

Ja mikä siinä on kaikkein hauskinta, on se mitä tulee jälkeenpäin. Tässä siis Helena-tädin varman kankkusen vinkit:
1) Juo erilaisia drinkkejä perushutun lisäksi. Siideriä, kaljaa, lonkeroa, sinisiä enkeleitä, valkovenäläisiä, ja kun meno uhkaa aamukahdelta hidastua, vedä muutama shotti (ihan puhdasta Tequilaa tai vaikka pallokala?)
2) Pidä huolta ettet syö mitään ennen baari-iltaa
3) Äläkä varsinkaan juo vettä sen aikana!
4) Syö kuitenkin valtava määrä jotain mättöä juuri ennen nukkumaan menoa! (Takaa substenssin runsaan määrään)
5) Joku saattaa yrittää houkutella sinua juomaan vettä ja suoloja (esim. Samarinia) ennen nukkumaanmenoa. Älä mene halpaan.

Nämä viisi perusasiaa kannattaa pitää mielessä, ja voin taata että seuraavana päivänä saavat vatsa-, pallea-, selkä-, niska-, kurkku-, reisi-, ja oikeastaan kaikki muutkin lihakset kunnon treenin. Varo kuitenkin revähdyksiä ja muista venytellä!

-H-

Mun vappu (johon edellinen teksti ei siis liity mitenkään..)