perjantai 19. lokakuuta 2012

En edes usko että lasissa on mitään

Voiko lukemiseen jäädä koukkuun? Näyttää nimittäin pahasti siltä että voi. Sen sijaan että olisin tänään tehnyt jotain noin sadan metrin mittaisesta nämä-pitää-tehdä-heti-listasta, luin kirjaa. Eilen illalla (yöllä) luin ensimmäisen osan, ja tänään toisen. Sitä ennen olen muutamien päivien (okei no on niitä aika monta) lukenut viisi kirjaa. Järkyttävää Sairasta. No kai tämä nyt on sentään parempi kuin vaikka heroiini? (Onhan?) Saatan lukea puoli tuntia tai tunnin täysin uppoutuneena kirjaan ja havahtua sitten siihen että hitto, tässähän pitäisi oikeasti tehdä jotain. Pukea päälle vaikka? Mutta ei, kirjassa on juuri jännä kohta, huomenna ei ole koulua, ulkona sataa, juusto on loppu. Ja, sitten se taas jatkuu. Ja jatkuu. Aina siihen asti kunnes kirja loppuu. Voin jo tuntea kolmannen kirjan houkuttelevan minua pimeälle puolelle. Yet again.

Mikä muu on tehnyt viikostani täydellisen?

1) Hinkkasin taloa puhtaaksi (vessoja myöten) kuusi tuntia, vain jotta sukulaislapset pääsivät levittelemään lattioille leluja, kakkua, piirakkaa, keksinmuruja ja rusinoita (mistä ne edes sai niin paljon rusinoita?)
2) Jamesin ketjut katkesivat (luultavasti sen seurauksena että ne lähti irti) ja jouduin taluttamaan pyörän huoltamolle ja maksamaan 110 euroa uusista ketjuista ja eturattaasta.
3) Kokeiden palautuspäivä. Ei siitä sen enempää.
4) Sade

Oh joy.

Noh, vannoutuneena nihilistinä minä tietenkin odotin paljon pahempaa joten viikkohan on ollut melkein iloinen yllätys.

From the dark side,
-H-


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti