Mämmiä ja valkovenäläisiä

Joka vuosi näin pääsiäisen aikaan kohtaan saman dilemman. Mämmin. En ole ikinä pitänyt mämmistä. Se maistuu käsittämättömän pahalle yksinään, ja se on vain jotenkin syötävissä vierellään puoli purkkia sokeria ja rasvaisinta kaupasta löytyvää kermaa. Silti joka vuosi odotan innolla mämmiä. "Tänä vuonna se on varmasti hyvää", ja voisin vihdoinkin sanoa pitäväni jostain suomalaisesta perinteestä. Kuinka ollakaan, se on kuitenkin joka kerta sitä samaa huttua kuin viime vuonnakin. Enkä pidä siitä.
Tämä kaava näyttää ulottavan itsensä myös muualle. Joka kerta kun tiedän baarireissun olevan edessä odotan sitä addiktin innolla, hihkun ja puhisen, ja olen varma, että tästä kerrasta tulee aivan kertakaikkisen mahtava. Ja lähes poikkeuksetta, päädyn istumaan pubin kauimmaiseen nurkkaan naama norsunvitulla, vesilasin edessä. Mikä minua vaivaa? Mämmin pitäisi olla hyvää ja baarissa pitäisi olla hauskaa! Mämmistä en osaa sanoa enempää, mutta baarissa minulla on hyvää seuraa ystävistäni, jotka pitävät hauskaa ja yrittävät viihdyttää minuakin, mutta minä en tunnu kykenevän olemaan tyytyväinen. Milloin kalloani nuijitaan sisältäpäin (pitäisi varmaan kohta nimetä se baarihedariksi, koska se ilmenee vain ja ainoastaan kun joku edes ohimennen mainitsee baariin lähtemisen), milloin sitä on herätty liian aikaisin ja nyt väsyttää. Olen siis kokonaisuudessa erittäin huonoa seuraa. Ja silti tiedän tunkevani taas innolla mukaan kun joku mainitsee että olisi mahdollisesti lähdössä jonnekin iltaa viettämään. Kinda pathetic, ain't it? Mutta koska silloin ajoittain kun pääsen yli omasta saamattomuudestani ja lähden baariin, pääni ei protestoi ja edessä on vesilasin sijaan ylihintainen valkovenäläinen (juoma, ei ihminen), on minulla niin hauskaa, että siitä on addiktioon asti.

Ja ylihuomenna Budapestiin! Jeejee, vähän jännittää. Sää on siellä lähinnä sadetta ja kylmää, paitsi kun me hypätään lentokoneeseen paluumatkalle, silloin on 15 astetta lämmintä.. Tough luck, anyone? Luonteeni mukaan olen pakkailun sijaan puhunut syvällisiä kavereiden kanssa, jäänyt koukkuun Tumbluriin ja keksin loistavan idean: teen sinne portfolion! Se on vielä vaiheessa mutta kyllä se siitä. Sitten kun otan kuvia. Joskus.

viszontlátásra (näkemiin),
-H-

Nokia-laatua

Tulppaaneita tulvillaan  -Vernon-setä

Get Up and Play Bingo

Nyt on pakko ihan jopa pahoitella etten minä ryökäle ole kirjoittanut mitään aikoihin. Voisin valehdella että yo-kirjotuksiin lukemisen lomassa en ole ehtinyt edes vilkaisemaan tietokoneen ruutua, mutta todellisuudessa olen istunut facebookin ääressä viimeiset kolme viikkoa lähes tauotta. Ja olen jäänyt koukkuun baarissa käymiseen. En ilmeisesti omaa minkäännäköistä itsekuria, sillä tunnun aina jäävän koukkuun kaikkeen. Toivottavasti tämä(kin) on ohimenevää..

Ja kirjoitukset. Suoraan sanoen en ole lukenut yhtään. Tai no, olen tehnyt n. 10 matikan kertaustehtävää ja lukenut puolet sekä 1 että 2 kemian kirjasta. Eli siis en yhtään. Huomenna on matikka. Ja minä en edes ole paniikissa. Istun apaattisena ja yritän vältellä sukulaisteni toiveikkaita silmiä kun he kysyvät miten lukeminen on sujunut. Miksi olen koskaan edes ajatellut pyrkiväni eläinlääketieteelliseen?

Ja mikä säätäkin vaivaa? Nyt pitäisi olla jo moottoripyöräkelit, ei 15 astetta pakkasta.

(Post Scriptum, kylläpä klassista musiikkia kuunnellessa tulee masentunutta tekstiä)

Life sucks and then you die,

-H-

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ, BLOGI!

Päätinpä sitten leipoa kakun. Oikein hyvän kakun. Mikään ei kuitenkaan koskaan mene kuten elokuvissa, joten kakku syntyi, mutta toinen ehto jäi täyttymättä. Halusin tehdä maukkaan tuplasuklaakakun, joten kaivelin netistä miljoona eri ohjetta joista koitin valita parhaan. (Note self: älä ensi kerralla yhdistele, vaan valitse) Löysin hienon kuvan, ja päätin tehdä tämän kauniin kakun, tosin eri ohjeella.

Tältä tuleva kakkuni näytti päässäni:

                                             Lähde

Tältä kakkuni näytti, kun se valmistui:

Tarvitseeko tästä muuta enää sanoa? KYLLÄ TARVITSEE. Vaikka en sitä kenellekään uskaltanut myöntää, väänsin tätä perkeleen kakkua varmaan 4 tuntia. (Maku vastaa muuten ulkonäköä). Suklaa loppui kesken, joten en edes saanut reunoja piiloon suklaalla. Tein kakun tämän reseptin mukaan. En suosittele. 

Tosin, kauhistuneena erikoisesta respetistä en ihan tismalleen noudattanut sitä, hehheh, joten ehkäpä se oikeasti on ihan hyvä resepti. Valitettavasti  minun kakussani kuitenkin maistuivat parhaalta purkista tulleet persikat, jotka tungin väliin.

Vatkaa munat ja sokeri(t) vaahdoksi

 Lisää vaahtoon muut ihmeelliset aineet, kuten öljy, voi ja kermaviili

 Sekoita kuivat aineet yhteen, lisää ne taikinaan ja totea että se on paakkuinen

 Kippaa paakkutaikina voideltuun vuokaan ja laita paistumaan 180 asteeseen n. 50 min.

Totea kakun paistuvan

 Tee valkosuklaatäyte. Ohjeessa valkosuklaa täyte on valkosuklaata, voita ja tomusokeria, mutta koska kakku vaikutti muutenkin melko raskaalta, päätin lisätä tähän vielä maitorahkan. (Yllättävän hyvää). Lisää silloin valkosuklaatäytteeseen  rahkaa, mutta älä tee valkosuklaatäytettä niin paljon kuin ohjeessa alunperin lukee, daa. (Okei no kokemus opettaa..)

Sulata tumma suklaa tummaan täytteeseen.

 Tein tumman täytteen ohjeen mukaan, mutta täytyy sanoa että se oli harvinaisen pahaa. Mousse olisi sopinut paremmin. Mikäli kuitenkin päädyt luottamaan reseptiin, tämäkin täyte on suklaata, voita ja tomusokeria.

 Kaching-ching, kakkupohja on valmis. Jäähdytä sitä 15 min ennen vuoasta irrottamista, sen jälkeen piiitkään ennen leikkaamista.

 Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan

 Lisää ensimmäisenä valkoinen täyte.

Valele toinen kerros tummalla täytteellä...

 ... Ja lisää sen päälle persikat. (Okei, taas poiketaan reseptistä, mutta nää oli hyviä!)

Lisää viimeinen kerros. (Tosin toisin päin kuin kuvassa.. Dumbass)

 Lisää kuorrutus (sekin jostain nettisivulta nyysitty, yksinkertaisesti kermaa ja suklaata) ja vaniljakreemikermavaahto. Totea että vaniljakreemitsydeemistä voisi lohkoa paloja, ja sitä on lähes mahdoton levittää. Kokeile kuitenkin.

Note to self: Lisää vaniljakreemijauhe ENNEN vatkausta..

Valmis kakkupala, olkaa hyvä !

Look at the bright side: nyt voin ainakin pyyhkiä mikä-minusta-tulee-isona-listalta leipurin. Ja tiedän, että jos koskaan perustan ruokablogin, sen nimeksi tulee Helenan Sitkeät Suklaaherkut.

-H-