Ahneella on paskanen loppu

Ajattelin nyt heti lähteä pätemään, koska tällä kolmen päivän kokemuksella olen aika expertti näissä raviasioissa.

- Hevosten käsittely

- Valjastaminen

- Yleistieto hevosista

- Nuoren/kokemattoman hevosen ratsastus

- Ahkeruus

- Reippaus

- Kengitys

- Hevosen anatomian tunteminen (ja sen vikojen huomaaminen)

- Pöndemurteen ymmärtäminen

Ja siinä ne tärkeimmät taisivatkin tulla. Ominaisuudet, joita ravitallila työskentelevä ihminen tarvitsee, ja samalla kaikki ne ominaisuudet, jotka minulta puuttuvat. OLEN TÄYSIN KÄDETÖN NÄISSÄ HOMMISSA. Eihän tämä ole ihan niin rankkaa kuin kuvittelin (oletin että kaadun ensimmäisenä päivänä kuolleena sänkyyn, enkä sattuneesta syystä pääse seuraavan ylös), mutta eihän se ole, kun en mitään osaa. Seison vain vieressä peukalot pyörien kun muut paiskivat hommia. En ole koskaan ollut ahkera (huom. yllä oleva lista), mutta enhän minä nyt (lähes) oikeissa (no okei ei lähellekään) palkkatöissä seiso ja katso muiden raatamista. Mutta ei oikein ole vaihtoehtoja, kun allekirjoittaneen mad skillsit rajoittuvat paskan lapioimiseen ja käytävän lakaisuun. Eikä sitäkään ihan koko päiväksi riitä. Työantaja kysyi tänään odotanko jo innolla ratsastamaan pääsyä. IN YOUR DREAMS. Odottaisin sitä jos alla olisi 15 vuotias ratsastuskoulun pomminvarma kaakki, mutta kun vaihtoehtona on "no on sillä muutama kerta ratsastettu mutta vähän ilkeähän se on" ja "onhan sillä selässä käyty mutta kyllä se on kiltti", niin jännäkakka uhkaa tehdä tuloaan. 

Mutta, joka aamu herään kiltisti kahdeksaksi aamukahville, yhdeksäksi tallille, ja teen "töitä" kuuteen tai seitsemään asti. Pöndemurteessa tosin on hirveä tekeminen. Vai onkohan vika kuulossa? Katsoin telkkarista eilen elokuvaa, jossa DiCaprion näyttelemä herrasmies vastasi elokuvansa ensi-illassa toimittajan kysmyksiin tyyliin:

T: "Minkälaista elokuvan tekeminen oli?"

D: ".... .... Kyllä"

T: "öh.. Elokuva on kallein ikinä tehty elokuva. Jännittäkö yleisön vastaanotto?"

D: ".. Kiitos"

T: "ööh.. Onnea!"

D: "Kyllä. Nauttikaa elokuvasta"

Tunnen itseni ihan Leoksi kun yritän arvailla työntajani sanomaa hiljaisen äänen, murteen ja erittäin lyhyiden sanavälien keskellä. (Tarkistatkotarhatviekkövsittetuiskeelleheinäävoisitjolokottaapalaallesenjälkeen) Välillä luulen kuulleeni, vastaan jotain, ja kohtaan erittäin hölmistyneen katseen. Ja selviää ettei puhe ollutkaan kakasta, vaan siitä, oliko ponin jalka kunnossa. Ei se ole helppoa ei. Jalkakin jäi tarkistamatta.

-H-

Ensimmäisen päivän vahinkosaldo: hepo astui jalalle, ei sattunut, 

mutta mustelma ja turvotus tuli. Aika ihme juttu, koska kipukynnys on 

mulla (lähes) olematon. Jalkalistan luokkaa. 

Kiitos ja anteeksi

Sitä on tullut pidettyä pienehköä postaustaukoa. Johtuisikohan siitä, ettei mitään ole tapahtunut? Ylioppilaskirjoitukset tulivat (ja menivät), opiskelupaikkoihin haku tuli (ja meni), mutta mikään ei ole muuttunut. Valmistuin odotetusti papereilla, jotka alittivat kaikkein nihilistisimmätkin odotukset, en päässyt sisään haluamaani (mihinkään) opiskelupaikkaan, en saanut kesäksi töitä. Olenko nyt siis, pitkän lomailun jälkeen, motivoitunut opiskelemaan, työskentelemään ja katsomaan tulevaisuuttani uusin silmin? Noup, en ole.
Nyt minulla on kuitenkin joku suunnitelma. Palasin viikon matkalta Kreikasta keskiviikkona (siitä lisää myöhemmin), ja lähden huomenna sunnuntaina Keski-Suomeen ravitallille töihin (viralliselta nimeltään työkokeiluun). Tämä tuli vähän äkkiä, mutta tartuin tilaisuuteen, ja olen nyt lähdössä kohti uusia seikkailuja paikkaan, josta tiedän vain osoitteen ja muutaman hajanaisen faktan. Tästä voi tulla joko loistava kokemus tai yksi pahimmista virheistä jonka olen koskaan tehnyt. Jää nähtäväksi.

Kiitokset kaikille niille jotka ovat jaksaneet roikkua mukana, vaikka minä en ole. Rakastan edelleen kommentteja, joten kaikenlainen sanahelinä on tervetullutta! Ehdotuksiakin otetaan aina vastaan.

Until next time,
-H-

Teaser