sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Vahinkoilmoituskaavake, osa 2

Miksiköhän olen näin vahinkoaltis? Ehkä se johtuu siitä kuuluisasta karmasta, ja tämä on maksu saamattomuudestani työntekijänä. Noh, sain kuitenkin olla niiden viiden jalalle astumisen jälkeen muutaman päivän vapaalla, ennen kuin ruumiini löysi uuden masokistiharrastuksen. Sähköshokit. Mihin paimenen virta yltää, sinne Helena sormensa tökkää. Siis ihan tosi, pikaisten laskelmien mukaan olen saanut tänään varmaan 12 iskua. On siinä muutama lievempikin mukana, mutta yhden heitänpä-heinää-lankojen-välistä-kokometallisella-hangolla-idean jälkeen koko oikeanpuoleinen olkapää kramppasi ja nyt kaduttaa. 
Oletteko koskaan kokeilleet sähköpaimenen antamaa iskua? Jos haluatte kokea tämän ihanuuden, voin (kokemuksesta) kertoa, että suoran lankakosketuksen sijaan voitte kokeilla mm. yllämainittua kokometallista hankoa välikätenä, myös kastunut puinen käy. Aitaan kosketuksissa oleva puinen (ja märkä) syöttökaukalo on myös aika bueno. Voit saada iskun jopa muovisesta kahvasta, kunhan vain kastelet sen kunnolla. Näiden lisäksi myös perinteiset aidan ali kyyristelyt toimivat mallikkaasti (kyllä, jos paimen on uusi ja vetreä, se läjäyttää hyvin myös vaatteiden läpi). Ja eiköhän näitä keinoja lähipäivien aikana tule lisää. Hip hei.

Niin ja oikeastihan minä tulin tänne lukemaan pääsykokeisiin ja siinä ohessa vähän tuouhuamaan niiden konien kanssa (Bios 1 toimii kivasti jäähdytysalustana läppärin alla, läytyi sillekin käyttöä!). Noh, tällä motivaatiolla (ja aivokapasiteetilla) ei kyllä paljon täyden (tai no puolikaankaan) työpäivän jälkeen lueskella, mutta oliko se joku yllätys? Noup. Sen sijaan olen seurannut työnantajan jälkikasvua. Ja totesin taas kerran itselleni, etteivät ne lapset vain taida sopia tähän luonteenseen. Olen katsellut hampaat rutisten, kun pikku-riiviö kipittää menemään ympäri pihaa, ja tuntuu etsivän asioita joita "mummiiiii, mummimummimumimimiiiiii" voisi nostaa pojalle käteen toljottevaksi, ja sen jälkeen takaisin paikalleen, ja takaisin pojalle, ja muutaman toiston jälkeen sen voikin heittää maahan ja kipittää etsimään uutta kitistävää. Rasittavaa. Mutta lapsilla taitaa olla joku ihmeellinen kuudes aisti meistä maailmanvihaajista, sillä aina ne tuntuvat minua pelkäävän. Tai ehkä tämä lapsiviha tunkeutuu jo huokosistakin ulos, ja ne haistaa sen, kuka sitä tietää?

-H-